Kloropreenikumin valmistusmenetelmät

Kloropreenikumin valmistusmenetelmät riippuvat pääasiassa käytetystä monomeerin valmistustekniikasta, ja ne voidaan jakaa kahteen tyyppiin: asetyleenimenetelmään ja butadieenimenetelmään. Tuodulla kloropreenikumilla on erinomainen käsittelykyky. Sen raakakumipalat eivät tartu toisiinsa ja säilyttävät hyvän kunnon kuivauksen jälkeenkin, joten se on helppo punnita. Lisäksi se on vähemmän taipuvainen tarttumaan rulliin, mikä yksinkertaistaa levytysprosessia. Lisäksi puolivalmiilla{4}}kumilevyillä on erinomainen jäykkyys, eivätkä ne muutu helposti muotoaan. Sitä vastoin kotimaassa tuotettu kloropreenikumi on jäljessä jalostussuorituskyvystään. Sen kumilohkot ovat alttiita tarttumaan, etenkin kuivumisen jälkeen; lisäksi kumiseos tarttuu usein rulliin, mikä tekee pinnoittamisesta suhteellisen vaikeaa; ja puolivalmiit kumilevyt ovat myös alttiita takertumaan ja muodonmuutoksiin.